Haluatko oppia antamaan itsellesi anteeksi sekä olemaan itsellesi armollisempi? Entä kohtelemaan itseäsi kuin parasta ystävää sekä lakata taistelemasta tunteita vastaan ja hyväksyä ne hellään omaan syleilyyn?
ITSEMYÖTÄTUNTO
Kuuntelin taannoin tilaisuutta, jossa Kristin Neff Itsemyötätunto – luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi kirjan kirjoittaja oli vieraana ja ehkä mieleenpainuvin lausahdus oli:
“Shit happens, it does, it’s part of life”
- Kristin Neff 20.7.2020
Itsemyötätunto koostuu kolmesta osatekijästä: ensimmäiseksi ystävällisyydestä itseä kohtaan, toiseksi tajuamista, että me kaikki olemme ihmisiä ja osa ihmiskuntaa sekä kolmanneksi se edellyttää tietoista läsnäoloa.
Itsemyötätunnolla on mahdollista ottaa kipu (”shit”) vastaan lempeästi, lohduttaa itseään ja siten ikään kuin huomaamatta kipu vähenee ja kärsimys lakkaa. Neff puhuu kirjassaan siitä, kuinka nimenomaan asioiden vatvominen saa aikaan kärsimystä ja, että hyväksymällä asiat sellaisena kuin ne ovat, voidaan kärsimystä lievittää.
”Kipu on väistämätöntä, kärsimys vapaaehtoista.” – kuuluu myös yksi kirjan mieleenpainuvimmista sitaateista.
KIVUN VASTUSTAMINEN
Neff määrittelee kärsimykselle kaavan kärsimys = kipu x vastustus ja mielestäni tämä on aivan mieletön ja silmiä avaava ”laskukaava”. Kaava tarkoittaa sitä, että mitä enemmän vastustamme kipeää tekeviä asioita, tilanteita ja tunteita, sitä enemmän kärsimystä koemme.
Neff puhuu henkisestä kärsimyksestä, mutta kuitenkin antaa kirjassaan harjoituksen myös fyysisen kivun sietämiseen. Omakohtaisesta kokemuksesta osaan sanoa, että mitä enemmän pistin vastaan ja kielsin epämiellyttävien asioiden aiheuttamat tunteet kuten koulukiusaamisen, kimppuun käymisen ja muut kaltoinkohtelut hyväksymättä tunteita, sitä enemmän kärsin.
Vasta pysähtymällä ja hyväksymällä nämä(kin) tunteet olen päässyt niiden äärelle ja voinut lohduttaa itseäni ja alkaa parantumisprosessin.
Mitä taas tulee fyysisen kivun vastustukseen, ensimmäinen tietoinen esimerkkejä minulla on ensimmäinen synnytykseni elokuussa 2015. Tällöin en vielä tiennyt mitään itsensä kehittämisestä saatikka itsemyötätunnosta.
Olin kuitenkin kuullut, että mitä enemmän pistän vastaan, sitä enemmän supistukset sattuvat. Ja niinhän siinä kävi, että pyrin antautumaan kivulle ja otin supistukset vastaan mm. hengityksen avulla sen sijaan, että olisin taistellut niitä vastaan. Jokainen supistus vei kohti kauan odotettua päämäärää ja senkin ajatteleminen auttoi kestämään.
Muistan jo hyvin nuorena ottaessani rokotusta, kun vahingossa jännitin pakaralihaksen piikin ollessa kankussani ja kipu oli aivan infernaalinen. Se oli mieletön opetus siitä, että joitain asioita vastaan ei tosissaan kannata taistella.
Oivallus on helpottanut elämääni esim. siten, että en ole pistänyt vastaan ihan kaikessa fyysisessä kivussa, emotionaalinen puoli onkin sitten ollut haastavampaa ottaa vastaan ilman vastustusta.
TIETOISUUS ITSESTÄ
Koen, että tie itsemyötätuntoisempaan elämään lähtee siitä, että ylipäätään tulee tietoiseksi itsemyötätunnosta (ja tunteiden synnystä: tunnelukot; näistä erikseen juttua tulevaisuudessa). Tämän jälkeen se pitäisi vielä tunnustaa, eli toisin sanoen hyväksyä. Huomaan, että tässä hyväksymisessä on haasteita.
ITSENSÄ RUOSKIMINEN
Omat rajoittavat uskomukset kuten: ”vain ruoskimalla pärjää” istuvat tiukkaan. Tämän vuoksi onkin hyvä, että Neff käsittelee kirjassaan tätäkin ilmiötä ja kertoo tutkimuksista, jotka ovat osoittaneet, että itseen myötätuntoisesti suhtautuvat kukoistavat todennäköisemmin kuin ne, jotka jatkuvasti kritisoivat ja ruoskivat itseään.
Tutkimusten mukaan: ”Yleisin syy, jonka ihmiset ilmoittivat sille, että eivät kohtele itseään myötätuntoisemmin, on pelko muuttumisesta laiskaksi ja itseään lelliväksi.”
Kuitenkin ”Kaikki tietävät, että positiiviset, rohkaisevat viestit luovat otollisemman mielentilan kovalle työlle ja omien mahdollisuuksien toteuttamiselle.” Kirjoittaa Neff.
Itse lukeudun näihin ruoskijoihin, tai voisinkohan jo kutsua itseäni ex-ruoskijaksi?
Kauhulla mietin, mitä kaikkea olen itselleni tehnyt tukahduttaakseni henkistä kipuani; mm. sairaalloinen treenaaminen, jopa 3h rankkaa liikuntaa päivässä ja koin, että sekään ei riittänyt. Syömisten rajoittaminen, ahmiminen ja liiallisuuksiin mennyt terveellisen ruoan syöminen ajoivat erityyppisten syömishäiriöiden maailmaan yli kymmeneksi vuodeksi.
TERVEISET 11 VUOTIAALLE ITSELLENI
Jos nyt voisin keskustella 11 vuotiaan itseni kanssa, kertoisin hänelle, että lue tämä kirja, hengitä ja rakasta itseäsi. Luota itseesi ja asiat menevät juuri niin kuin niiden kuuluu mennä. Hyväksymällä tämän kärsit vähemmän!
Itsemyötätunto auttaa meitä ymmärtämään, että jokainen meistä riittää sellaisenaan ja yksin ilman muita. Totta kai jokainen haluaa tuntea kuuluvansa jonnekin ja olevansa yhteydessä muihin, mutta emme tarvitse toista tuomaan meille lohtua ja myötätuntoa vaan voimme tehdä sen itse. Se tunne, kun ymmärtää, että riittää itse juuri sellaisena kuin on, on hyvin vapauttava ja voimaannuttava.
Voimaannuttavaa ja itsemyötätuntoista syksyn jatkoa juuri Sinulle ❤️
Anita
Lähde: Kristin Neff Itsemyötätunto Luovu itsesi soimaamisesta ja löydä itsevarmuutesi