Olen aina pitänyt kirjoittamisesta. Lapsena (ala- ja yläasteella, enimmäkseen ala-asteella, ennen koulukiusaamisen alkua) kirjoitin, ohjasin ja näyttelin näytelmissä sekä myös käänsin englanninkielisen kirjan suomenkieliseksi näytelmäksi.
En kuitenkaan koskaan koulussa menestynyt äidinkielessä, päinvastoin. Kirjoitustaitoani arvosteltiin ja haukuttiin myös yhdessä työpaikassani. Näiden sekä puuttuvan itseluottamuksen ja itsevarmuuden vuoksi lakkasin kirjoittamasta ja mikä pahinta, lakkasin luomasta.
Olen hyvin luova perusluonteeltani. Tuntuu, että ideoita on vaikka pienelle kylälle jakaa ja nyt kun olen niitä lähtenyt jakamaan hyväntekeväisyytenä, on ne otettu avosylin ja ylistäen vastaan.
Koen, että luovuus kukoistaa ja on ylipäätään mahdollista silloin kun psykologiset perustarpeemme täyttyvät eli basically ihmisellä on turvallinen ja hyväksytty olo. Jos psykologinen perusturvallisuus kiinnostaa niin lisää voi lukea Frank Martelan sivuilta (linkki lopussa).
Pyytäisinkin nyt jokaista johtajaa, esimiestä, opettajaa ja vanhempaa miettimään minkälaisen tunnelman sinä luot tiimiläisillesi ja lapsillesi? Samat asiat pätevät niin siellä työpaikalla kuin arjessa kotona. Haluatko tiimiläisiä, jotka ajattelevat boxin ulkopuolelta, ovat itsenäisiä, rohkeita ja luovat huikeita ratkaisuja ja oivalluksia? Haluatko lapset, jotka nauravat, leikkivät, luovat ja kukoistavat?
Jos vastauksesi on kyllä, kannattaa miettiä täyttyvätkö teillä työpaikalla, kotona ja koulussa nämä elämän peruspilarit? Entä tunnetko itse, että omat perustarpeesi täyttyvät?
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että minulla ei ole täyttynyt ja minulla kesti 30 vuotta alkaa uskomaan itseeni, omaan tekemiseeni ja unelmiini. Kesti yli 30 vuotta alkaa taas luomaan. Enää en pelkää epäonnistumista, sen sijaan juhlin sitä ja elänkin aidosti oman voimalauseeni mukaan:
”Ei ole olemassa mokia, on vain ASIOTA,
joissa joko onnistutaan tai joista opitaan.”
Ja oikeasti, onko sillä väliä osaanko laittaa pilkun oikeaan kohtaan tai aina käyttää kaikkia oikeita sananmuotoja, jos tavoitteenani on vilpittömästi tehdä maailmasta parempi paikka lapsilleni ja meille kaikille ja uskon voivani tehdä sen, jos avaan suuni ja kerron omista oivalluksistani?
Haluan voimaannuttaa Sinua uskomaan itseesi ja tavoittelemaan unelmiasi, vaikka et osaisi taivuttaa sanoja oikein tai vaikka luetella piitä ulkoa! Ja onneksi on tämä Word, joka kertoo, jos unohdan jostain pilkun ja silloinkin voin päättää haluanko kapinoida ja jättää sen laittamatta 😃
Uskon, että jokainen meistä on oman elämänsä supersankari ja jokaisella on omat ainutlaatuiset supervoimansa. Ole siis rohkeasti oma itsesi – pilkulla tai ilman! Juhlitaan epäonnistumisia ja kehitetään vahvuuksia!
Voimaannuttavin terveisin
Anita Löfberg | tulevaisuuden voimaannuttaja
VOIMABILEIDEN mother & creator
Positiivisen psykologian opiskelija
PS. Luit alussa oikein: ”rändöm” – käytän myös mm. sanoja OMG, Ihqa, mieletöntä, upeaa, huikeeta, mahtavaa ja usein käytänkin!
Lähde psykologisille perustarpeille: https://frankmartela.fi/tag/psykologiset-perustarpeet/
コメント