Joskus et ole eksyksissä, vain etsimässä uusia reittejä.

"...rauhoittelin äitiäni sanoilla ”En mä varsinaisesti ollut eksyksissä, etsin vaan uusia reittejä.”

”Siinähän se tyttö vihdoin on!” huudahti äitini, joka seisoskeli tallin pihalla hämärtyvässä illassa seuranaan tallityöntekijä. Loikkasin ratsuni selästä ja rauhoittelin äitiäni, joka oli erittäin varma, että olin eksynyt sanoilla ”En mä varsinaisesti ollut eksyksissä, etsin vaan uusia reittejä.”

Palasin rikospaikalle kyseisiin maastoihin tänä kesänä kymmenen vuoden tauon jälkeen. Aiemmin aktiivisen samoilun ansiosta löytämät reitit eivät olleet aivan tuoreessa muistissa ja aiempi muisto vuosien takaa palasi elävästi mieleen. Jossain välissä lenkkiä alkaa puntaroimaan tulisiko kääntyä takaisin ja palata melko yksitoikkoista samaa reittiä takaisin vai puskea vielä eteenpäin ja mahdollisesti löytää oikea lenkki takaisin tallille.

Identtisen, mutta väärän hakkuuaukean kohdilla alkaa pieni tuskanhiki puskea sekä ratsun että kyyditettävän otsalle, mutta ei, en voi kääntyä. Ja ai sitä riemua, kun näen tutun puun, josta reitti alkoi! Kohta ollaan kotona ja muistissa yksi mainio reitti lisää.

Aloin pohtimaan, miten elämässä usein ollaan siinä henkisessä hakkuuaukean risteyksessä, miettimässä onko eksyksissä vai kannattaisiko jatkaa eteenpäin ja saavuttaa jotain riemastuttavaa. Mielestäni on lohduttava ajatus, että vaikka olo tuntuisi eksyneelle, voi miettiä, että tässä vain etsitään uutta reittiä. Ja vaikka joutuisi kääntymään takaisin, ei sekään ole maailmanloppu vaan tilaisuus oppia ja lähteä etsimään otollisempaa reittiä.

On pelottavaa lähteä tuntemattomalle reitille, useaan kertaan selattujen polkujen ja suositusten sijaan, mutta voi pojat mitkä maisemat ja kokemukset sinua voikaan odottaa!

Oman urareittini alku on sisältänyt yhteneviä piirteitä maastoseikkailujeni kanssa, olen muun muassa kirmaillut lontoolaisen kartanon mailla yllättävän tulisella hevosella ja samalla koittanut näyttää viehkeälle katalogikuvia varten, ratsastanut monta hevosta päivässä työmielessä ja päälle vielä tehnyt raskaita tallihommia, kokenut tukehduttavaa eksymisen tunnetta, mutta pyrkinyt aina pitämään kiinni seikkailunhalustani ja jatkaa etsimistä.

Korkeakouluhakuihin asti olin melko perustason oppilas, tosin motivoiduin ja loistin ryhmätöissä, taideaineissa ja kielissä. Koin olevani kuitenkin sen verran turvallisuushakuinen, ettei taiteilijaksi loikkaaminen innostanut, joten yhteishauissa ruksin liiketalouden yhdeksi hakutoiveistani.

Korkeakoulussa liiketalouden opintojen alkaessa henkinen ylisuorittajani nosti päätään, kun pääsin keskittymään yhteen aihealueeseen ja laittamaan kaiken tarmoni siihen. Huomasin miten markkinoinnissa ja viestinnässä pääsen hyödyntämään taiteellisia taipumuksiani ja nyt opintojeni loppusuoralla voin todeta, että kiitettävän todistuksen lisäksi olen löytänyt urareitilleni suuntaa, saanut mahtavia mahdollisuuksia, minuun on uskottu, minua on opetettu ja matkan varrella törmännyt mielettömiin ihmisiin, sekä saanut aitoja ystäviä.

Vaikka reittisi ei olisi suora, voi se silti olla nautittava ja viedä sinua sinne, minne sinun kuuluukin päätyä.

Anniina Kolonen | Joskus et ole eksyksissä, vain etsimässä uusia reittejä.

Kirjoittaja on Anniina Kolonen:

"Olen Anniina Kolonen, myynnin- ja markkinoinnin opiskelija opintojeni loppusuoralla. Olen kerännyt itselleni monipuolista työkokemusta markkinoinnissa, tuotannossa, toimistotehtävissä ja jopa ammattiratsastajana. 

Tällä hetkellä työstän opinnäytetyötäni yhteistyössä Suomen Markkinointiliiton kanssa nimellä ”Kuinka kuluttajat reagoivat stereotyyppisiin sukupuolirooleihin ja sukupuolineutraaliuteen mainonnassa?”

Työmielessä sydäntäni lähellä on erityisesti markkinointi, vaikuttaminen ja viestintä. Vapaa-ajalla sydämeni sykkii nopeammin ratsastukselle, mökkeilylle ja maalaamiselle.