Hyvät lukijat. Minun nimeni on Ville-Veikko Laaksonen ja haluan kirjoittaa teille musiikin voimaannuttavasta vaikutuksesta läpi eri elämänvaiheiden. Edellinen kirjoitukseni musiikin voimasta sai kiinnostusta osakseen, lupasin tuoda tälle yksityiskohtaisempaa jatkoa. Jos aikaisempi kirjoitus on mennyt ohi niin tässä lue se tästä!
Tällä kertaa tosiaan haluan kertoa avoimemmin ja itseäni esimerkkinä käyttämällä. En ole vaikeimpia mahdollisia kokemuksia itse kokenut mutta välillisesti olen nähnyt paljon..
Lapsuus
Taustatietona on kerrottava, olen kotoisin Uudestakaupungista. Kaupunki on suhteellisen pieni ja piirit ovat pienet kuten tiedetään. Ensimmäiset kuusi vuotta kului keskustan läheisyydessä eli ensimmäiselle luokalle asti. Kavereita ei liikaa tuolloin ollut, toki muutama hyvin läheinen löytyi.
Sitten kuitenkin tapahtui muutoksia, vanhempien ero ja muutto maaseudulle noin 5 km päähän keskustasta. Muutos oli aika hurja moneltakin eri kantilta. Pääasiassa kaverit jäivät sillä etäisyys niihin aikoihin ja ilman puhelimia olivat aikamoisia haasteita… Joo olen vanha tiedetään. Olikin aika tutustua uuteen ympäristöön, uuteen kouluun ja oli aika rakentaa uusi kaveripiiri.
Olen aina kuunnellut paljon musiikkia mutta en silti olisi uskonut kuinka iso merkitys tällä tulisi olemaan. Kuvittele tilanne jossa 6-vuotias poika on uudessa ympäristössä maaseudulla jossa pienessä koulussa mukana usean ikäistä porukkaa. Miten päästä sisään piireihin? Siinäpä pähkinä purtavaksi.
Urheilu eli esimerkiksi talvella pipolätkän pelaaminen oli toki yksi iso asia jossa tutustui ihmisiin eri ikäluokista. Kuitenkin yksi asia yhdisti yli kaiken. Nimittäin kun kuulet mielenkiinnon herättävää musiikkia ja alat tutkimaan mistä se kuuluu. Silloin löysin metallimusiikin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tiedän… melko rajoittunutta musiikkimaun suhteen. Mutta näin se nyt menee.
Kavereiden saaminen on silloin huomattavasti nopeampaa ja helpompaa kun pääset uuden kaverin luo ja uppoudutte ihastelemaan musiikin herättämiä tunteita. Ne nopeat kappaleet ja kansitaiteet… ja ystäviä tuli. Tässäkin voi antaa suuren kiitoksen naapuruston ikätovereille ja luonnollisesti musiikin voimalle! Minun nykyiseen minään tällä on uskomaton vaikutus sillä elämäni olisi voinut olla täysin erilaista. Suurin kiitos vanhemmilleni etteivät rajoittaneet vaan antoivat kuunnella raskasta musiikkia ja tietenkin koko ajan lisääntyvällä innolla.
Suurimmat mutkat olivat kuitenkin vasta edessä. Nimittäin jo ala-asteella sain ensimakua koulukiusaamisen maailmasta.
Kiusaamisen syyt olivat lähinnä ulkonäköön liittyviä ja sellaiseen ominaisuuteen jolle en silloin enkä vieläkään voi mitään. Avaan tarvittaessa tätä lisää yksityiskeskustelussa, en tässä. Joka tapauksessa epämukavaa oloa, epävarmuutta, itsetunnon laskeminen ja tietyllä tavalla arkuus tehdä asioita olivat siis läsnä.
Kaiken tämän sivussa onneksi muutamat läheisimmät kaverit säilyivät, touhua riitti ja paljon pyörittiin myös kopioimassa kasetteja yms. Kunnon meininkiä ajalta ilman teknisiä apukeinoja ja internettiä. Yksin ollessa tuli uppouduttua musiikin maailmaan ja varsinkin sanoituksiin huomiota kiinnittäen.
Sama jatkui ylä-asteella, valitettavasti vain kovempana. Aikansa sitä taas kesti, mutta loppui. En muista miten saatiin loppumaan enkä ole tätä edes halunnut muistella.
Jäikö koulukiusaamisesta jotain jälkiä?
Itse asiassa olen vuosien varrella oppinut sen, että lapsuuden kokemukset ovat vieneet minua koko ajan parempaan suuntaan. Teini-ikää ja aikuisikää kohti kun tuossa edettiin, kehittyi pinna ja tietynlainen näyttämisen halu!
Yksi jälki toki on myös se välitön reaktio kun näen tai kuulen jonkun olevan kiusaamisen kohteena. Tekisi mieli puuttua aina, mutta toki ymmärrän että kaikki asiat eivät minulle kuulu. Tunteet tulee silti pintaan.
Aikuisikä ja oma tajunta
Nykypäivää kohti mentäessä tietynlainen kiusaus jatkui. Kiusaaja olin minä itse. Tiedätte takuulla sen tunteen kun itse olette suurin ongelma omassa elämässä. Minulla se näyttäytyi sillä tavalla, että en ollut juuri koskaan tyytyväinen omiin saavutuksiin tai tekemisiin. Tämä on jatkunut itse asiassa todella pitkään, täytyy sanoa että opiskelut meni ihan ok, työurani ensimmäiset 10 vuotta olin melko hyvä työntekijä. Jotenkin takaraivossa tuntui olevan ajatus että miksi nähdä se ylimääräinen vaiva jos en tule koskaan olemaan huippu myyntialalla.
Alla oleva pätkä oli minulle heti ensi kuulemalla silmät avaava. Tämä kuvasi todella hyvin kuinka pienellä lipsahduksella ja omalla ajatusmaailmalla voi olla käänteen tekevä vaikutus.
“Sinä sanot etten osaa
Sinä sanot etten pysty
Sinä sanot etten taida
Että se on aivan turha vaiva
Sinä sanot unohda tämä
Sinä sanot hylkää tämä
Sanot että minulta puuttuu se jokin
Sanot ja naurat ja minä toki uskon
Uskon jokaikisen sanan
Sen vähäisimmänkin
Ja vähäisin, se olen, sen ymmärsin
Syyttävä sormi poikki
Riks Raks”
Mokoma: Syyttävä Sormi
Typerää ajatella noin mutta minkä sitä itselleen mahtaa, tässä kohtaa olisi kaivannut vastaavaa apua jota tänä päivänä on saatavilla. Tästä avusta kerron lisää loppua kohden mentäessä. Jatka siis lukemista vaan.
Vuodesta 2010 eteenpäin alkoi ajatus hieman häipyä. Yksi vaikuttavimmista asioista oli se, että minulle soitettiin aivan yllättäen ja kysyttiin olenko vapailla markkinoilla koska täällä olisi myyjän paikka auki. Totta kai olin kiinnostunut ja otettu tästä, menin käymään ja vedimme nimet paperiin. Sain töitä hakematta töitä. Minä 1 - Kiusaava tunne 0!
Tämä ja hyvät asiakaspalautteet mainitusta työpaikasta olivat tarkemmin ajateltuna ne käänteen tekevät asiat joilla sain itselleni ajatukset kääntymään siihen “ehkä minusta saattakin olla tähän”. Riittääkö tämä? No ei tietenkään!
Jos tarvitset vakuuttelua että osaat ja olet kykenevä johonkin, silloin on vielä kehitettävää jäljellä. Ilokseni voin sanoa että löysin noin vuosi sitten johtavan ajatuksen. Tähän on “laskutoimitus”:
Kuunteleminen + keskusteleminen = kehityt itse ja autat muita kehittymään!
Tällä hetkellä olen erittäin onnellisessa asemassa, sillä minun elämääni on tullut uskomattomia ihmisiä, jotka sanovat jos olen erinomainen, hyvä, huono tai typerä. Nämä ovat saaneet minuun vihdoinkin asenteen “minä kyllä pystyn tähän, älkää edes väittäkö muuta”!
Mutta miten musiikki liittyi tähän?
No jos nyt lähdetään siitä kuinka livemusiikki tuo paljon lisää kavereita, tiivistää kaverisuhteita, purkaa tunteita ja on uskomattoman iso irtiotto arjesta. Niin kauan kuin muistan olen juossut katsomassa keikkoja, enkä todellakaan ole tätä lopettamassa!
Monet kuuntelemani kappaleet ovat äärimmäisen voimaannuttavia sanoituksistaan. Kuuntelen todella paljon musiikkia ja lyriikat ovat minulle tärkeitä. Välillä toki sanoitukset ovat latteuksia tyyliin “käytä elämäsi täysillä, sillä meillä ei ole muuta kuin yksi aika” ja “aurinko paistaa kyllä siihen kasaankin..” Mutta nämä toimii ja olen oppinut että mieli bongaa aina ne sanat joita voi hyödyntää omassa arjessa ja mielessä olevissa asioissa.
Lopetan tämänkin kirjoituksen yhteen tyhjentävään säkeeseen:
“Elämänlankasi etsi ja neulaan laita
Ilon rippeesi yhteen tikaten naita
Jos lanka katkeaa, niin se katkeaa
Et vahvempaa löydä polvesta kuolemankaan”
Stam1na: Elämänlanka
Loppujen lopuksi olen nyt vahvimmillani kuin koskaan aikaisemmin. Kehityn ja kehitän itseäni silti joka hetki sillä ihminen ei koskaan ole valmis. Kehotan teitä kokeilemaan keskustelemisen voimaa ja mielellään liittää siihen sopivan fiiliksen tuoman lempimusiikin.
Minä voitin omat kiusaajat 10 - 0! Niin teet sinäkin!
Comments